Ei Koskaan Valmis
Jou 9. 2011 - rabbitheart
Vain tässä kesällä huoneeni täydelliseen kuntoon. Nyt minulle tuli kauhea pakko vaihtaa järjestys uusiksi, mattoja ja seiniä myöten. En tajua miksi, mutta aina kun saan jotain valmiiksi, haluankin korvata sen jollain muulla. Jollain mahdottoman vaikealla, ja mikään muu ratkaisu ei itselle tunnu kelpaavan. Rasittavaa.
Eikä tämä pelkää sisustusta koske, vaan kaikkea kässäntöitä myöten. Mikään helppo tai vähän sinne päin ei koskaan kelpaa itselle, vaan loppujen lopuksi ähmästän sen kaikkein vaikeimman vaihtoehdon kanssa ja katson jokaista silmukkaa suurennuslasilla vikoja etsien. Ja masennun kun niiden näkemiseen ei tarvita suurennuslasia taikka edes yhtään valoa - asia porautuu päähän epäonnistumisten listalle, joka jatkuu kauhas äärettömyyteen - ja sen yli.
Onnistumisten lista onkin sitten paljon lyhyempi. Kaikkiin liittyy joku kritiikin poikanen jolla ääni päässä voi kiusata kun asiaa ajattelee, jokin pieni mutta ärsyttävä asia,jonka olisi (tai uskon että olisi) voinut korjata. Kaikista selvimmin tämä näkyy luonnoksia tehdessä, kun illalla ihastelee käsiensä tuotosta ja aamulla ajattelee mihin helvettiin sitä on koko viime illan tuhlannut seuraavan päivän kokeeseen lukemisen sijaan.
Sillä yksi huonoista puolistani on se, että pelkään epäonnistumisia alitajuisesti yli kaiken. Ei sitä siinä tilanteessa ajattele, mutta jälkeenpäin alkaa vituttaa - miksi en anna itselleni tilaisuutta onnistua jossain? Jos nimittäin kerrankin olen ylpeä jostain enkä pilaa sitä jo etukäteen, joko minä itse lyttään sen myöhemmin tai sitten joku kaveri tulee laukomaan totuuksia, joilla ei tiedä satuttavansa niin paljon kuin tekee. Ehkä juuri tämnän takia olen ihminen, joka pitää kaiken itselleen tärkeän sisällään - tunteet, asiat joista olen ylpeän ja joita rakastan.
Ja jos totta puhutaan, en usko että ketään kavereistani kiinnostaisi kuulla. Minä olen se, jolle toiset vuodattavat yleensä tunteensa ja huolensa. Mutta entä minä itse? Huomaan, että pistän usein toiset itseni edellä, ja sen, ettei se ole aina hyväksi. Nykyään ihmisen täytyy olla diplomaattinen, täytyy osata pitää puolensa ja laittaa itsensä muiden edelle, jos haluaa menestyä. Mutten minä voi sitä hyvällä omallatunnolla tehdä. Mutta tuntuu, etten minä voi pitkään näinkään jatkaa.
Ennen luulin, että olen huono ihminen koska olin sellainen kuin olin, laiska ja tein asioita joskus toisin kuin olisi kannattanut. Nyt tajuan, että yhtä epätäydellisiä ovat kaikki muutkin mutta he eivät ruoski itseään sillä.